Vappu – miten minä sen koin

Vappu merkitsee minulle perinteitä, hauskanpitoa hyvässä seurassa sekä tuhansia kysymysmerkkejä. Ei ole yhtä oikeaa tapaa viettää vappua. On tyypillistä, että vappuna tapahtuu asioita, ihmisiä tulee ja menee, ja sitten se on ohi. Seuraavassa avaan hieman omia muistojani työväen ja opiskelijain juhlasta.

Viides opiskelijavappuni alkoi aattona kello kahdeksan. Kiirehdin bussilla opiskeluystäväni luokse Mellunmäkeen. Olimme tehneet vappuaatoksi 15 litran simaerän. Kyseessä oli kotimaisen vappusiman ja amerikkalaisen hunajaviinin blendi, hienoisella alkoholipitoisuudella siunattu janojuoma. Otimme siman kantoon ja matkasimme odottavin mielin Ruskeasuolle yhteisen ystävämme asuntoon vappuaamiaiselle. Tästä erottaa vanhemman tieteenharjoittajan ja fuksin: fiksu tyyppi lähtee viettämään vappua vatsa täynnä ;)

Tästä se alkoi.

Aamiaiselta suuntasimme Kaivopuistoon Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden yhteistyöjärjestö Conduksen järjestämille vappuskumpille. Kaivarista löytyivät Kopedan muu väki, joukko aina yhtä viehättäviä hallituslaisia. Sima keräsi kiitosta. Hallitusskumpilta suuntasimme kohti Mantan lakitusta, vapun virallista starttia. Ihmisiä oli paikalla tuttuun tapaan varsin kiitettävästi. Manta sai lakkinsa, ja seuraavaksi olikin vuorossa Senaatintorin portaat. Täältä löytyikin sitten jo enemmän kotitalouspedagogeja. Siman ehtyessä päätin siirtyä ravitsevan burritoaterian siivittämänä kohti Käyttiksen yhteisiä aattojatkoja yökerho Venueen. Yökerhossa oli pimeää, meluista ja epämukavaa, ja katsoinkin parhaimmaksi siirtyä hyvissä ajoin valmistautumaan vapun päivään.

Kopedan vappuaatto. Sima myös kuvassa!

Vapun päivänä tulee olla paikalla ajoissa, jos Kaivopuistosta mielii saada asianmukaisen sijan piknikille. Saavuimmekin kello yhdeksäksi paikalle yhdessä vastustamattoman puheenjohtajamme kanssa. Yhytimme paikalta myös Conduksen hallituksen viluisen varapuheenjohtajan, joka oli itseään säästämättä pystyttänyt telttakatoksen Ullanlinnanmäen routaiseen maahan jo kello kahdeksan. Pitkin päivää Kaivariin saapui lukematon määrä opiskelijoita. Myös Kopeda edusti tapansa mukaisesti tyylikkäästi. Kyllähän kaikki tietävät, keillä on parhaat eväät... Tapani mukaan pyörin ja bondasin minkä kerkesin. Kävin myös pyörähtämässä salsayhteisö Salsa Borealisin järjestämillä vappusalsoilla shakkipuiston kupeessa. Erästä kuulua Kopedistia lainatakseni, tanssien tunnelma oli varsin Loca Loca!

Game is on! Jännitys ja ilma olivat käsin kosketeltavia